|
Jäähyväiskuva Reginasta |
Siitä onkin jo jonkun aikaa ku oon viimeksi päivitelly tätä
blogia.. Tällä hetkellä istuskellaan bussissa Montrealista Torontoon joten nyt
on ”muutama” ylimääränen tunti aikaa kirjotella, sillä paljon on kaikenlaista ehtinyt
tapahtua viimeisen kuukauden aikana.
Regina on nyt sitten jätetty taakse. Kaikki kurssit meni läpi, eikä niiden
reputtaminen ollut oikeastaan edes lähellä. Eniten Reginasta tulen kaipaamaan
tapaamiani ihmisiä. Paljon tuli haikeita jäähyväisiä jätettyä Reginassa, mutta täytyy olla onnellinen, että
tutustuin niin hienoihin ihmisiin vaihtoni aikana. Maailma on pieni paikka
(siitä myöhemmin lisää), joten eihän sitä koskaan tiedä milloin sitä törmää
uudestaan näihin vekkuleihin. Viimeset viikot Reginassa oli osalle porukasta
hyvin stressaavia, sillä final examit aiheuttivat aikamoista stressiä suurelle
osalle opiskelijoista. Viimeisten
viikkojen aikana oli jonkun verran kaikenlaisia ”läksiäistilaisuuksia” ja
täytyy kyllä sanoa, että kyllä suurinta osaa näistä ihmisistä tulee ikävä.
|
Lentokentän jäähyväisiä |
Reginasta suunnattiin sitten Vancouveriin ja samalla alkoi 6 viikon reissuputki
ympäri mannerta allekirjoittaneelle. Aattelin kirjotella jokasesta kaupungista
lyhyen sepustuksen mitä siellä tapahtui. Jotain pientä vinkkiä näihin
kaupunkiin matkaaville ajattelin myös antaa.
Vancouver
(The beautiful capital of the beautiful British Columbia)
Vancouveriin lähti myös muita vaihtareita, joten
odotettavissa oli hauskoja aikoja. Yhteensä meidän poppoossa oli seitsemän
opiskelijaa. Lento Reginasta Vancouveriin kesti parisen tuntia ja ikkunasta
pystyi mm. ihastelemaan Kalliovuoria.
|
Ei hassummat maisemat |
Laskeutuessamme Vancouveriin kävi saman tien selväksi, että täällähän on jo
kesä toisin kuin Reginassa. Reginassahan satoi lunta vielä päivää ennen
lähtöämme (28.4.2014), hahhah. Lentokentällä pähkäiltiin sitten pikku hetki, että miten
päästään hostellille ja lopulta päätimme elää leveästi ja ottaa limusiinin,
koska meitä oli aika monta ja matkatavaroita oli myös aika reilusti.
Limusiinimatka kesti reilu puoli tuntia ja siitä piti jokaisen pulittaa n.10€..
Matkan aikana kävi hyvin nopeasti selväksi, että kyseessä on
kauneusasteeltaan hieman erilainen kaupunki kuin Regina. Omaan makuun Vancouver
on kaunein kaupunki, jossa olen ikinä (tähän mennessä) käynyt. Kalliovuoret,
meri, auringonpaiste sekä kauniit puutarhat ja pihat olivat kyllä sellainen
yhdistelmä mikä teki lähtemättömän vaikutuksen..
Hostellimme Hi-Hostel Central oli ihan keskustassa ja se oli myös aika
edullinen hostelli. Mikäli joskus matkustatte Vancouveriin, kannattaa tsekata
mikäli tuo paikka on vapaana. Vaikka keskustasta löytyvä hotelli/hostelli olisi
piirun verran kalliimpi mitä muut niin kyllä sen saman rahan säästää nopeasti
matkakuluissa (bussit ja taksit) ym. Siinä keskustan alueella oli myös ihan
hyviä ruokapaikkoja, joista sai aterian viidellä dollarilla.. (3,5€!?!?!?)
Muita traveltipsejä Vancouveriin on ehdottomasti vuokrata
pyörä päiväksi! (Pyörävuokra oli n. 15€) Pyöräily auringonpaisteessa ja hyvällä
porukalla oli kyllä pirun hauskaa puuhaa. Pyöräiltiin oikeastaan koko päivä
ympäri ,kaunista luonnonpuisto, Stanley Parkia ja muuta kaupunkia. Stanley Park on nimetty muuten Lord Stanleyn
mukaan. Sama mies myös Stanley Cupin nimen takana eli ei siis mikään ihan turha
äijä..
|
Hauskaa näytti olevan.. :) |
|
Piknik hetki stanley Parkissa |
|
|
Capilano Bridge |
Yhtenä päivänä
käytiin myös Capilano puistossa, joka oli myös hyvin kaunis paikka joskin vähän
kallis. Ilmat oli kyllä meidän puolella sillä vasta viimeisenä päivänä ilma oli
sateinen. Muuten oli koko ajan sellasta +20 astetta.. Lauantaina lennettiin
sitten kohti San Fransiscoa ja ennen sitä tuli taas jätettyä haikeita
jäähyväisiä. Kyyneleiltäkään ei vältytty tällä kertaa. Mikään kova jätkä en
todellakaan ole, mutta itkua ei ole tullut väännettyä moneen vuoteen.
Puuh.
San Fransisco (Mäkinen rannikkokaupunki Californiassa)
Vancouverista jatkettiin sitte San Fransiscoon lentokoneella. Hostelliin majottautuminen sai huvittavia piirteitä sillä meille annettiin
avaimet huoneeseen, joka oli täynnä kiinalaisia kuorsaajia. Sieltä ei kolmea
vapaata sänkyä löytynyt, jotka oltiin varattu. Pienen sekoilun jälkeen
meidänkin vapaat sängyt löytyivät eikä tarvinnu kiinalaisia herätellä sen
enempää..
San Fransiscossa meitä oli sitten enää skandinavian mafia koossa. (Neljä
suomalaista ja yksi ruotsalainen)Suunnitelmissa oli jälleen vuokrata pyörät ja
niiden avulla tutkiskella kaupunkia. Golden Gate täytyi tietenkin nähdä ja
kyllä siinä päivän aikana tuli pyöräiltyä reilut 40 kilsaa.
Lasketeltiin myös maailmankuulu Lombard
St. alas pyörillä mikä oli kyllä hauskaa puuhaa. San Fransiscosta täytyy kyllä sanoa,
että siellä on ihan #¤#¤&¤! mäkiä! Ja yhen ilmasen traveltipsin voin taas
antaa: käyttäkää sitä aurinkorasvaa
vaikka teillä ei olekaan kuuma. Friscossa oli aika tuulista koko päivän, joten
missään vaiheessa ei kuuma oikein päässyt tulemaan..Tulokset nähtiin sitte
seuraavana päivänä palovammojen muodossa..
Friscosta löytyy myös maailman suurin, Kiinan ulkopuolella sijaitseva,
Chinatown. Käytiin siellä myös pööpöilemässä ja käytiin vetään hyvät safkat
yhdessä raflassa. Jännä juttu miten
Chinatownin kauppiaat pystyvät myymään esim. hedelmiä paljon halvemmalla mitä
suuret kauppaketjut myymälöissään. Sitä katetta ei ihan hirveesti taida niissä
hedelmissä olla.
|
Golden gate |
|
|
|
Lombard street |
Friscosta meidän oli sitten tarkoitus vuokrata auto, joka oli aiemmin vuokrattu
KILROYN kautta. KILROY oli siitä kätevä
valinta, että ne ei vaadi mitään lisämaksuja alle 25-vuotiaista kuljettajista.
Lisäksi kaikki vakuutukset sisältyi vuokraan ja nettisivujen mukaan auton saa
palauttaa tankki tyhjänä=tankillinen ilmasta bensaa. Friscon lentokentän
autovuokraamolla odotti sitten mukava yllätys, sillä uhkasivat lisämaksuilla,
mikäli palautetaan auto tankki tyhjänä. Lisäksi meidän piti vielä ottaa yksi
pieni lisävakuutus, jotta voitiin lähteä turvallisin mielin matkaan kohti Los
Angelesia. Noh, bensahan on halpaa
jenkeissä. Palttiarallaa 80 senttiä litralta..
Friscosta lähdettiin sitte ajelemaan HIGHWAY 1:stä, joka oli kyllä ihan mielettönän kaunis
reitti! Suurimman osan ajasta highway 1,
meni ihan siinä tyynen valtameren reunaa pitkin. Maisemat oli aika eeppiset,
sillä aurinkohan, tietysti, paistoi koko matkan.
Aika absurdi hetki oli siinä jossain San Fransiscon ja Montereyn välillä kun
pysähdyttiin syömään eväitä siihen meren rantaan. Joku vanhempi herrasmies
käveli meitä kohti ja moikattiin sille ihan normaalisti englanniksi. Tähän tämä
mies sitten vastasi ”puhun vaan suomea”. Pian sieltä pamahti kolme muutakin
suomalaista paikalle ja hetken päästä ilmeni, että koko porukka oli
satakunnasta! Tarina kuitenkin huipentui siihen kun yksi herroista kertoi
käyneensä eurajoella peruskoulun, voi morjens! Maailma on pieni paikka..
|
Satakunnan kansa! |
Matkaan Frisco-LA
kannattaa varata vähintään kolme päivää, muuten ei ehdi ihan täysillä nauttia
maisemista. Me vietettiin kaks yötä motelleissa, eka yö Montereyssä ja toinen
Santa Cruzissa. Aamuisin käytiin aina
lenkillä meren reunaa pitkin jonka jälkeen lähettiin sitte ajelemaan eteenpäin.
|
Harjoittelu ens kautta varten on alotettu! ;) |
Los Angeles (City of Angels, paikka missä hassut ihmiset
tekee hassuja asioita)
Los Angelesiin saavuttiin sitten torstaina ja koko matkan oli hehkutettu sitä,
että kivi-paperi-sakset pelin häviäjä joutuu ajaan sinne. Ite en sitä hävinnyt,
mutta halusin kuitenkin ajaa sinne, jotta voin sitte keinutuolissa vanhana
pappana leijua, että oon selvinny hengissä Losin liikenteestä. Hostellille
löydettiin yllättävän kivuttomasti ja muutenkin liikkuminen autolla oli
yllättävän ongelmatonta ympäri Los Angelesiä. Kunhan välttää ruuhkat..
Ruuhkaahaan siellä sitten riittää siinä kello neljän ja kuuden välillä kun
kaikki ihmiset haluaa päästä kotiin samaan aikaan.
Ekana päivänä Losissa meillä oli paikallinen opas Tim, joka
esitteli meille Los Angelesiä loppupäivän ajan. Tim on Eeron kaveri
couchsurfing.comin kautta ja hänen avulla saatiin kyllä kunnon historiapläjäys
Losin alueista ja nähtävyyksistä. Lisäksi saatiin tosi hyviä vinkkejä missä
kannattaa liikkua ja mihin aikaan jne. Tim vei meidät syömään Californialaisia
burrittoja, joita voin kyllä suositella lämpimästi Losiin matkaaville!
Burritot eivät kuulemma ole meksikolaisten keksintö vaan enemmänkin Kalifornialainen
innovaatio.
Illan hämärtyessä käytiin sitten Venice beachillä, missä oli
ilta-aikaan kaikenlaista tarjoilua saatavilla. Lisäksi kodittomia oli aika
paljon sillä alueella. Ennen nukkumaan menoa meidät yllytettiin syömään vielä
burgereita ja tällä kertaa täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää! McDonalds ja
Burger King on meikäläisen osalta nähty, mutta jos Kaliforniaan joskus eksytte
kannattaa tsekata In an out hampurilaisravintola!
|
omomom |
Seuraavana päivänä käytiin tarkistaan Venice beach uudestaan, sillä päivällä
kaikki myymälät ja kojut oli auki siellä. Itse ranta oli aika tyhjä vielä,
meriveden lämpö kun oli vielä alle 20 astetta, joten vapaaehtoisia uimareita ei
hirveesti näkynyt. Käytiin tsekkaa samalla reissulla Manhattan beach ja siellä
tuli sitten pulahdettua Tyyneen valtamereen ekaa kertaa elämässäni. Ei siinä
ehtinyt varmaan kahtakaan minuuttia kulua kun paikallinen hengenpelastaja
kuulutteli megafonin avulla et nyt pitäis äijät tulla lähemmäs rantaa.. Aallot
oli aika isoja ja vaarana kuulemma oli joutua virtauksien uhriksi, jotka olisi
sitten toimittanu meidät jonnekkin kauas ulapalle..
Hollywood boulevard tuli myös tsekattua ja sieltä löytyi paljon tuttuja nimiä.
(laattoja)
Vikana päivänä käytiin sitte tsekkaan Universal studiot
ulkopuolelta. Kierrokset siellä sisällä oli sen verran kalliita (50€), että
jätettiin ihan suosiolla väliin. Seuraavana aamuna matka jatkui sitten kohti
Crand Canyonia.
Crand Canyon (Mestariteos keskellä erämaata)
Matka Losista Crand Canyonille kesti piti kestää n. seitsemän tuntia, mutta
meidän musta salamamme Chevrolet suoritti tuon matkan hieman nopeammassa
aikataulussa, sillä illaksi oli tarkoitus ehtiä kasinoille Las Vegasiin..
Matkan varrella pysähdyttiin suurelle padolle hoover dam joka oli ihan näkemisen
arvoinen paikka. Muuten matka taittui rattoisasti preeriapallojen pyöriessä,
keskellä hiekkaa ja kaktuksia. Jännä oli nähdä, että jotkut ihmiset ihan
oikeasti asuvat noilla alueilla. Siinä oli aistittavissa sellasta aidonkarheaa
villin lännen meininkiä matkan varrella. Crand Canyonin näkeminen ei sitten
myöskään ole ilmaista. Siitä piti maksaa n.25-30€, jotta paikallinen bussi vei
meidät ylös hoodeille. Skywalkingista eli siitä, että olisi päässyt kävelemään
kanjonin ylle läpinäkyvän lasin päällä, olisi sitten pitänyt maksaa samanmoinen
summa uudelleen. Se me päätettiin skipata.
Crand Canyon on ehdottomasti yksi upeimmista luonnon mestariteoksista mitä olen
elämäni aikana nähnyt! Siellä tuli myös hieman kiipeiltyä ja kikkailtua samalla
ja olisi ollut kyllä siistiä patikoida tuolla ympäristössä päivän verran. En
tiedä onko se sallittua, mutta eniveis.
|
Osimoilleen maisemat kunnossa! |
|
|
|
Sitte tipuin alas ja ainut keino nousta ylös oli kiipeäminen.. |
Las Vegas (Pelihelvetti keskellä tuulista erämaata)
Canyonilta ajeltiin sitten Vegasiin ja tuohon matkaan musta salamamme tarvitsi
noin kolme tuntia. Las Vegasissa ehdin itse viettää ainoastaan vajaan päivän
sillä lento Montrealiin oli buukattu sunnuntaille. Lähdettiin sitten tietysti
The Stripelle, jossa suurin osa kasinoista sijaitsee. Taksi vei meidät
Belaggioon, mikä on yksi kuuluisimmista kasinoista Vegasissa. Aika kallis
paikkahan se oli, eikä siellä tullut virvokkeita ihan hirveästi nautittua.
Baarimikkokin kehotti vaihtamaan paikkaa kun tuli vähän ihmeteltyä hintoja..
Itse jäin pikkasen voitolle, mutta voitot tuli sitten tuhlattua Belaggion
baaritiskille, joten plusmiinus nolla oli meikäläisen Las Vegas kokemus. Yksi
asia, joka yllätti Las Vegasissa oli se, että siellä tuuli oli niin navakkaa,
että olis melkeen pitäny laittaa kiviä taskuun pysyäkseen maan pinnalla.
Montreal (Kaunis pala eurooppaa Kanadassa)
Vegasista lenneltiin sitten takaisin Kanadan puolelle Montrealiin. Montrealiin
tuli lähdettyä ihan yksin sillä halusin lähteä kokemaan aidon playoff tunnelman
Montrealiin. Lippu tuli hommattua Bruins-Canadiens peliin, joka oli ohjelmassa
maanantaina. Majoitus Montrealista löytyi couchsurfing.comin kautta. Täytyy
kyllä suositella lämpimästi tuota sivustoa kaikille matkaajille, sillä sen
kautta löytää ”ilmaisia” yöpaikkoja ympäri maailmaa. Itse yleensä ostan
viinipullon taikka jotain vastaavaa isännälle/emännälle kiitokseksi siitä, että
sain majapaikan heidän asunnoistaan.
Montrealissa asustelin neljä yötä yhden vanhemman herrasmiehen luona, joka oli
kyllä erittäin ystävällinen tapaus. Matkaohjeet lentokentältä, aamiaiset, pyykinpesut
sekä kaupunkikierros oli jotain sellaista, jota en kyllä odottanut ennakkoon.
Yöni nukuin ilmapatjalla, jossa kyllä uni tuli palloon ihan normaaliin tapaan.
|
Vaahterasta on moneksi.. |
Montrealista on kyllä sanottava, että se oli kyllä kaunis kaupunki. Erilainen
mitä muut Kanadan isommat kaupungit: paljon vanhoja rakennuksia ja
arkkitehtuuri oli myös aika eurooppalaishenkistä. Kaikenlaista taidetta on jokapuolella kaupunkia. Esim. bussipysäkin vierestä löytyi keinuja, joilla pystyi soittamaan musiikkia. Ranskan kieli vallitsee
Quebecin provinssissa, eikä osa ihmisistä puhu kovin hyvää englantia. Kaikki
mainokset, metrokartat sekä kuulutukset oli myös ainoastaan ranskaksi.
Ongelmitta siellä tuli silti selvittyä. Ja se playoffkiima, mikä Montrealissa
oli. Se oli kyllä jotain aivan mahtavaa! Canadiens näkyi joka puolella
kaupunkia. Autoissa, kaupungintalolla, kaupoissa, paloautoissa, linja-autoissa
sekä käytännössä ihan kaikkialla oli Canadiensin logot esillä. Pelipäivänä
kadulla näki ihan koko ajan pelipaitoihin somistautuneita faneja ja lämmittelyt
ennen peliä alkoi noin kolme tuntia ennen ottelun alkua Centre Bellin edessä.
|
Playoff huumaa Montrealissa |
|
Yksi parhaimmista urheilukokemuksista IKINÄ! |
|
Sain kutsun paikallisilta palomiehiltä mennä nöyryyttään Tuukkaa. Paloasemalla tuli sitten hetki lämittyä palomiesten kanssa. |
Tunnelma itse pelissä oli ihan käsittämättömän. Montrealhan voitti tuon
ottelun 4-0, jonka jälkeen ratkaiseva seitsemäs ottelu pelattiin Bostonissa.
Vaikka peli oli Bostonissa Centre Bell, myytiin taas loppuun sillä fanit
halusivat nähdä pelin jumbotronilta. Olihan sinne itsekin siis päästävä.
Lipputrokarille piti maksaa 25 dollaria(n.16€), jotta sain lipun tuohon
otteluun. Alun perin nuo liput maksoivat ainoastaan 10 dollaria ja Canadiens
lahjoitti kaikki lipputulot hyväntekeväisyyteen.
Canadiens sitten meni ja voitti tuonkin ottelun. Sen jälkeen koko kaupunki oli
sekaisin ja bileet näytti olevan käynnissä joka puolella kaupunkia. Nuo neljä
päivää Montrealissa osoittivat kyllä itselle, että Montreal on ihan mieletön
jääkiekkokaupunki. Täytyy kyllä olla enemmän kuin onnellinen, että pääsin
kokemaan tuon tunnelman Montrealissa.
HoX! Matkailuvinkki miehille: Montreal on täynnä todella kauniita naisia!
Toronto (Eurajokelaisia ja muita kulttuureja jääkiekon Mekassa)
Montrealista tuli sitten jatkettua matkaa bussilla kohti
Torontoa (6h). Pohjois-Amerikassa mm. Megabus tarjoaa välillä hyvinkin
edullisia matkoja kunhan vaan varaa tarpeeksi ajoissa. Torontoon halusin mennä
käymään siksi, koska se on Kanadan, väkiluvultaan, suurin kaupunki. Torontossa tuli
taas käytettyä couchsurfingiä ja tuo paikka missä vietin pari yötä oli
varustettu mm. saunalla sekä kuntosalilla. Isäntä laittoi ruuat pöytään saman
tien kun saavuin paikalle!
Torontossa tuli käveltyä aika paljon ympäri keskustan
aluetta, mutta täytyy sanoa että omaan makuun Torontossa ei ole mitään
sykähdyttävän spesiaalia. Paljon pilvenpiirtäjiä ja paljon
”ei-kanadalaistaustaisia” ihmisiä. Toronto onkin tunnettu
monikulttuurisuudestaan ja siellä on kyllä kaikenlaista ravintolaa tarjolla,
jos on rahaa lähteä kokeilemaan. Toronton kadulla törmäsin sitten randomisti
taas eurajokelaisiin. Tämä viiden tuhannen asukkaan metropoli on kyllä hyvin
edustettuna maailmalla. Jaakkolan Timo, yliopistomme professori oli tullut
konferenssiin Torontoon. Maailma on todella pieni paikka osa kaksi..
Kiekkofanina piti sitten totta kai käydä Hockey Hall of Famessa ja siellä oli
kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää tarjolla. Maple Leafs ei tällä kaudella
päässyt playoffseihin, mutta katukuvassa vaahteralehtipaidat oli silti
nähtävillä.
|
Laskuri milloin Maple Leafsit pelaa seuraavan kerran.. |
|
|
Kissallakin oli Maple Leafsin vermeet päällä |
Niagara Falls (näkemisen arvoinen paikka USA:n ja Kanadan
rajalla.)
Torontosta matka jatkui sitten kohti Niagaran putouksia. Sinne liikuttiin
jälleen bussilla (2h). Vaikea Niagaran putouksien upeutta on valokuvien avulla
todistaa. Mikäli joskus liikutte siellä päin pysähtykää ihmeessä ihmettelemään.
Eikä maksa mitään! Sellainen vinkki bussilla reissaaville, että ei kannata
jäädä Niagaran bussiasemalla pois vaan kannattaa jatkaa bussilla paikalliselle
kasinolle, joka on aivan putousten vieressä.
Niagaran putouksilta matka jatkui sitten kohti Buffaloon, josta oli bussimatka
varattuna New Yorkiin. Tuli käytettyä jotain kiinalaista bussifirmaa (gotobus)
Buffalosta New Yorkiin ja se ei nyt mikään ihan paras kokemus ollut..
Ensinnäkin bussi-asema, josta tuo kiinabussi lähti New Yorkiin oli n. 15km
Buffalon viralliselta linja-auto asemalta. Siinä sitä tuli sitten pähkäiltyä,
että miten ihmeessä pääsen tuonne kiina-asemalle.. Mulle kerrottiin, että ainoastaan
taksit kulkee sinne asti. Sitä en kyllä sulattanut millään ja aloitin
armottoman kyselykierroksen eri ihmisiltä sillä en halunnut maksaa
kolmeakymmentä euroa taksimatkasta.. Kysyvä ei tieltä eksy ja sainkin hyvät
ohjeet yhdeltä paikalliselta äijältä, miten pääsen kymmenen kilometriä
paikallisella cityjunalla ja siitä sitten patikoin rinkkojen, läppäreiden ja
reppujen kanssa lopun matkasta. Onneksi oli ”ylimäärästä” aikaa suorittaa tämä
patikointi.
Muutenkin tuo koko yhtiö oli aika hämärän oloinen. Mulla oli jo lippu
tulostettuna, mutta sitten se piti vielä mennä vaihtamaan erilliseen
bussilippuun jostain kumman syystä. Linja-autossa oli 47kiinalaista kaks
jenkkiä ja meikäläinen. Nämä idän asukit eivät sitten osanneet jonottaa yhtään
ja siellä asemalla oli ihan täysi sirkus päällä. Hetken aikaa jo luultiin,
ettei päästä bussiin ollenkaan, mutta kyllä sinne sitten tuli väkisin ängettyä.
Bussissa haisi ihan jollekkin eläimen raadolle ja se paikka, johon istuin oli
varmaan bussin paskin paikka. Siihen kävi ihan älytön tuulenvire jostain
ikkunnanraosta ja aamulla New Yorkiin saapuessa kolisi hampaat yhteen ekat pari
tuntia. Oli meinaan vähän kylmä.. Halpahan tuo bussi oli, joten olihan se nyt
vähän odotettavissa, ettei kaikki voi olla ihan kunnossa.. Paska reissu, mut
tulipahan tehtyä!
New York (stressaantuneita muurahaisia Manhattanilla sekä maan alla)
New York on yksi maailman suurimmista turistikaupungeista. Viikko tuli
vietettyä tuolla metropolissa ja viikon jälkeen on sanottava, ettei New York
ole allekirjoittaneelle mikään sellainen kaupunki, jossa haluaisin asua. Kaks
yötä tuli vietettyä hostellissa, kaks yötä couchsurfingin kautta sekä kaks yötä
airbnb:n kautta.
Se mikä itseä eniten risoi New Yorkissa oli se ihmisten määrä, varsinkin
Manhattanilla. Lisäksi metro oli omaan makuun todella hidas tapa liikkua, sillä
usein lähes puolet päivästä tuli vietettyä maan alla. Osa syy siihen oli se,
että meikäläisen majapaikat löytyi brooklynin perukoilta sekä Queensistä.
Sieltä se matka kesti aina jonkun aikaa Manhattanille, jossa suurimmat
nähtävyydet sijaitsee. Pari päivää ihmeteltiin Eeron kanssa kaupunkia ja
kyllähän siellä nähtävää riittää. Kannattaa kokeilla muuten sieltä
katukiskoilta lambgyroa, on hyvää!
|
Muurahaiskeko! |
Kaikkihan maksaa New Yorkissa, jos haluaa esimerkiksi päästä empire state
buildingiin taikka saarelle, jossa vapaudenpatsas sijaitsee. Eeron vinkistä
nappasin kuitenkin lautan staten islandille, joka oli ilmainen. Se menee aika
läheltä vapauden patsasta, joten se tarve tuli tyydytettyä siinä samalla.
Lisäksi suosittelisin itse west willagea ja east willagea, siellä niitä
muurahaisia ei liiku ihan niin paljon mitä esimerkiksi times squaren
lähistöllä. Brooklynissä käytiin myös pyörimässä ja käveltiin sen kuuluisan
sillan yli. Metrolippu ei sinänsä ollut kovinkaan kallis, seitsemän päivän
lippu maksoi 30 dollaria eli noin 22€. Bussilla tai autolla liikkuminen olis
ollu vielä huomattavasti hitaampaa kuin metrolla liikkuminen. Ruuhka-aikaan
liikenteessä oleminen on kyllä aikamoista sirkusta. Kuka haluaa oikeesti
käyttää työmatkoihin kolme tuntia päivässä aikaa? Oma sipuli ei sellasta kyllä
kestäis kovin pitkään..
Yhtenä päivänä reissasin Jerseyn puolelle Jerseygardeniin, mikä on käytännössä suuri ostoskeskus täynnä outlet myymälöitä. Itse ostin mm. nike freet ja hinta oli noin 30€. Tuo ostoshelvetti kannattaa tsekata mikäli haluaa halvemmalla selvitä! Suosittelen!
New Yorkissa oli myös jonkin asteista
playoffkiimaa havaittavissa sillä Rangers pelaa konferenssifinaaleissa Montreal
Canadiensiä vastaan. Meininki ei kuitenkaan ollut mitenkään verrattavissa
Montrealin vastaavaan. Suurin osa New Yorkilaisista ei muuten edes tiennyt,
mistään jääkiekon MM-kisoista yhtään mitään. Kertoo siitä kuinka vähän niitä
kisoja arvostetaan tällä puolella maapalloa. Stanley Cup playoffsit kyllä oli
hyvin esillä joka paikassa, mutta esimerkiksi pubeissa ei edes tiedetty mitään
mistään mömmöm kisoista. Puolivälierän aikana törmäsinkin yhteen suomalaiseen
ja siinä sitten katseltiin kuinka suomi nöyryytti ”jälleen” Kanadaa.
New Yorkissa mun oli tarkotus olla muutama päivä kauemmin, mutta en vaan tykännyt siitä kaupungista ni otin halvimman bussin Washingtoniin mikä olikin sitten omaan makuun paljon mukavampi paikka. Washingtonissa tapasin sattumalta pari brittiä ja yhen saksalaisen ja matkustelin niiden kanssa pari päivää kohti Miamia! Miamista meillä lähtee sitten lento kohti Brasiliaa. Tuosta random roundtripistä, Miamista sekä Brasiliasta kerron sitten seuraavalla kerralla! Nyt pitää nukkua sillä Miami on vieny mehut meikäläisestä..